Taivaallinen Isäni, Sinä olet minun ihmeellinen Isäni, joka pidät minusta huolta, nostat ja kannat ja pelastat. Kiitos, että avaat Sanaasi ja saan virvoittua sen äärellä. Anna lisää janoa lukea Sanaasi, Sinun rakkauskirjettäsi. Kiitos, että Sinä kuljetat minua oikeaa tietä, iankaikkista elämän tietä. Kiitos, että saan olla Sinun iankaikkisilla käsivarsillasi. Aamen.

ELÄMÄN PURSI        

On purteni pieni mut vakaa,
ja ulappa rannaton.
Tulen monien tuulien takaa,
on sydämein onneton.

Usein myrsky mun purttani uhmaa,
on oloni voimaton.
Auta Herra, mun sieluni huutaa,
sä apuni voittamaton.

Vihdoin jaksoin mä katseeni nostaa,
kuin apua odottaen.
Kuulen hiljaisen äänen mi kuiskaa:
olen vierelläs rakastaen.

Suuri voimasi minut murtaa,
käyn eteesi nöyrtyen.
Maahan esteet ja padot se purkaa,
palvon nimeäs kiittäen.

Taas uusin voimin saan jatkaa,
Hänen armoonsa luottaen.
Ehkä vähän on enää matkaa
eteen päärlyisten porttien.

Pirjo Andelin      

Mikä sinulla on kädessäsi?

Jer. 29:11. Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.

Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Oletko sinä onnellinen? Onko sinulla kaikki hyvin?

Noin viisitoista vuotta sitten en kokenut olevani onnellinen. Elämäni oli harmaata. Ei ole helppoa olla huonokuuloisena kuulevien joukossa.

Muistan elävästi vielä, kun kokoonnuimme Karvetissa ja eräs sisar rukoili edessä ja hän sai tiedon sanan: joku kokee elämänsä harmaaksi. Purskahdin itkuun ja sisar rukoili puolestani. Sen jälkeen Herra puuttui elämääni muuttaen sitä. Ensin soi puhelin ja se tuli Rovaniemeltä, soi taas ja taas. Kaikki kolme Rovaniemeltä ja he pyysivät rukousta. Olin ymmällä, mutta tartuin tilaisuuteen ja rukoilin niin kuin osasin. Olisin paljosta jäänyt paitsi, jos olisin kieltäytynyt. Sen jälkeen tuli soitto Viitasaarelta, Tampereelta, Kajaanista, Raumalta, voi, en muista kaikkia paikkoja, mistä ne tulivat. Niitä tuli paljon. Näin Herra rikastuttaa elämää. On tärkeää, että menee rohkeasti virtaan, muuten jää rannalle.

2 Moos. 4:2 Herra sanoi hänelle: Mikä sinulla on kädessäsi? Hän vastasi: Sauva.

Mikä sinulla on kädessäsi?

Kysyn tätä sinulta, Mikä sinulla on kädessäsi? Onko sinulla kynä? Anna se Herralle. Hän haluaa antaa sinulle takaisin kirjoitettavaa. Saat kynäsi kanssa olla siunaukseksi monelle. Se on parasta elämää, kun Herra toimii sen kautta.

Kerron tapauksen rohkaisuksi sinulle: Muistan kauan sitten olin Turun vapaakirkossa ja siellä oli puhujana Turun helluntaiseurakunnan nuoriso työntekijä. Puheen lopussa häneltä tuli profetia jotenkin tähän tapaan: ”Ota käteesi kynä ja kirjoita, mitä minä sinulle puhun”. Tunsin, että se tulee kohti, mutta minulla ei ole luonnollisia taipumuksia siihen. Jäin lapsena sairastetusta aivokalvotulehduksesta yksinkertaiseksi. Minä en todellakaan osannut.

Herra on ihmeellinen. Hän opettaa ihan kädestä pitäen. Minulla on kirja nimeltä ”Virtoja erämaassa”. Kerran luin sitä ja yhtäkkiä koin Herran sanovan: Kirjoita tämä Anulle. Hain kortin ja kirjoitin sen kohdan kortin taakse. Kirjoitin osoitteen ja laitoin postimerkin. Annoin sen postin kuljetettavaksi. Seuraavan kerran kun näin Anun, hän kysyi minulta: ”Maila, mistä tiesit, että minulla oli vaikeaa?” Sanoin vain: ”En minä tiennytkään, mutta Herra tiesi”. Tähän mennessä olen saanut kirjoittaa monia kirjoituksia RISTIN KANSA nimiseen lehteen.

Onko sinulla kädessäsi nenäliina? Anna se Herralle. Hän haluaa rikastuttaa sinua sen kautta. Saat kuivata itkevien kyyneleitä. Herra antaa lohdutuksen sanoja, joilla saat lohduttaa toisia.

Onko sinulla kädessäsi kitara? Anna se Herralle. Anna myös huulesi Herralle. Hän antaa siihen sen ihanan soinnun, jota aina halutaan kuulla. Hän antaa satakielen sinun sydämeesi. Hän voi täyttää suusi Jumalan sanoilla.

Onko sinulla tyhjät kädet? Ojenna ne tyhjät kädet Herralle. Hän tahtoo täyttää ne taivaallisilla rikkauksilla, joita saat jakaa muille. Hän ei anna niitä sinun itsesi nautittavaksi, vaan annettavaksi muille. Näin Herra haluaa muuttaa sinun elämääsi. Antaa jotain parempaa, jolla on arvoa iankaikkisuudessa. On mielenkiintoista elää Jeesuksen kanssa.

2 Tess. 1:11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot,
1:12 että meidän Herramme Jeesuksen nimi teissä kirkastuisi ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaan.

Sinun Vapahtajasi rukoilee sinun puolestasi.
Hän todella rukoilee. Hän todella ajattelee sinua. Hän mainitsee sinun nimeäsi Isän kasvojen edessä. Sinulla on puolustaja taivaassa, joka on luvannut, ettei Hän jätä sinua syntiin hukkumaan, niin ahtaaksi ja vaikeaksi kuin tiesi voi joskus käydäkin.
Nosta katseesi pois itsestäsi ja katso vain Jeesukseen. Häneltä yksin tulee sinun apusi.
Hän on ollut kaikessa kiusattuna samalla lailla kuin mekin. Hän tuntee omasta kokemuksestaan elämän moninaisen hädän. Hän tietää myös, että sinä ja minä olemme vain tomua ja tuhkaa. Hän tuntee meidän voimattomuutemme, sydämemme kylmyyden, mielemme haluttomuuden ja kaiken muun. Ja kuitenkin Hän rakastaa meitä. Juuri tämänlaiset heikot ja voimattomat on Hän luvannut auttaa taivaaseen. Hänen
esirukouksensa piirittävät meitä kuin suojamuuri ja ovat joka hetki voimana elämässämme.

Urho Muroma

PSALMI 130: 1,2. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra Herra kuule minun ääneni. Tarkatkoon sinun korvasi minun rukousteni ääntä.

Syvyydestä minä huudan sinua Herra. Meistä varmaan jokainen on joskus ollut syvyydessä, jossakin pahassa kuopassa tai vaikka kaivossa, josta ei omin voimin pääse pois. On kuin kaikki kaatuisi päälle. Apua ei löydy mistään. Sydämessä on vain yksi huuto: ”Herra, auta minua.” Joskus tuntuu, että Herra odottaa juuri tuota huutoa: ”Herra, auta minua.”

Elämän syvimmät laaksot tekevät kuitenkin joskus ihmeitä sydämessä. Miksi meidän pitää joutua ahdinkotilaan, josta emme omin avuin pääse pois. Syitä on varmaan monia. Ehkä olemme loitontuneet kauemmas Jumalasta kuin pystymme itse käsittämäänkään. Jumala näkee sydämeen. Hän näkee tuon loitontumisen.

Monta kertaa vaikeudet ovat ”outoon asuun puettuja siunauksia”. Niiden keskellä saat oppia tuntemaan Jumalan, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Jaakobin 4:5 sanoo: Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?

Hän sallii elämäämme vaikeita umpikujia, mennäksemme itseemme ja opettaakseen meille, että Hän on Jumala. Hän on mahdottomuuksien Jumala. Hän kasvattaa meistä riippuvaisia Hänestä. Mitä enemmän tarvitset Häntä, sitä enemmän tuotat iloa Jumalallesi. Hän haluaa olla Jumala elämässäsi.

Joskus elämässä on niin vaikeita asioita, että tarvitsemme toisen uskovan apua. Tuntuu kuin Jumalakin on hiljaa. Jumala on tarkoittanut meidät myös lähimmäistemme auttajiksi. Hän ei halua tehdä meistä työttömiä, Ei potilaita vaan sotilaita ja toisten rinnalla kulkijoita.

Kerran minulle soitti eräs sisar Raumalta. En ole häntä koskaan nähnyt. Hän kertoi, että elämään oli tullut niin paljon vaikeuksia, ettei hän selviä eikä jaksa enää. Vaikeuksia oli tullut toinen toisensa jälkeen ja päällekin. Hän oli päättänyt jättää uskon tien kulkemisen. Jättää Jeesuksen seuraamisen. Olin hädissäni ja sisimmässäni huusin apua Herralta. Sanoin kuitenkin sisarelle: ”Mitä jos rukoiltaisiin vielä.” Niin rukoilimme. Viikon kuluttua hän soitti uudestaan ja sanoi: ”Jeesus auttoi minua. En minä jätäkään Jeesusta.” Olin niin kiitollinen Jumalalle ja sain olla Hänen luottamuksensa arvoinen.

Jumala ei olisi Jumala, jos Hän ei auttaisi. Rukousvastauksen jälkeen kaikki on taas paljon valoisampaa. On aivan kuin olisi uudistunut uskossaan. Näitten ahdistusten jälkeen sydämen lauluun tulee syvyyttä. Tulee uutta rakkautta Jeesukseen.

PSALMI 40: 2-3.

Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.
Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni.
Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.

JEESUS NOUSI KUOLLEISTA

Uusi aamu sarastaa,

Jeesus nousi kuolleista.

Nyt on tullut aika uus,

paljastunut rakkaus.

Alla armon auringon

koko luomakunta on.

Uusi aamu sarastaa,

Jeesus nousi kuolleista.

Ristinpuulla kärsien

kantoi taakat syntisten.

Kuolemankin voitti Hän,

antoi meille elämän.

Uusi aamu sarastaa,

Jeesus nousi kuolleista.

Hän on kaiken voittaja,

ylösnoussut Kuningas.

Jeesus maksoi velkamme,

lunastetut olemme.

Seija Antikainen

NOUSE KALLEIMPANI, KAUNEIMPANI TULE KANSSANI ULOS! .Laulujen laulu 2:10.

Kuuntele! Minä kuulen rakkaimpani äänen! Hän puhuu minulle! Kaunis sää saa maailman hymyilemään eikä hän tahdo jättää minua hengellisesti nukkumaan kun luonto herää talviunestaan.

"Nouse" hän sanoo. Minä olen jo tarpeeksi kauan maannut maailmallisuudessani.Hän on noussut, ja minä hänen kanssaan. Miksi siis jäisin tomuun makaamaan? Alhaisista kiintymyksistäni, haluistani, pyrkimyksistäni ja tavoitteistani minä nousen hänen luokseen.

Hän nimittää minua kalleimmakseen ja kauneimmakseen.Tässäkin on hyvä syy nousta. Jos hän arvostaa minua näin, jos hän pitää minua näin kauniina, miten voisin viipyä poissa hänen luotaan?

"Tule kanssani", hän kutsuu.

Yhä kauemmas kaikesta itsekkäästä, alhaisesta, maailmallisesta ja syntisestä hän kutsuu minua. Hän kutsuu minua pois ulkoisesti uskonnollisesta maailmasta, joka ei todellisuudessa tunne häntä. "Tule kanssani". Hänen äänensä ei ole karkea. Mitä syytä minulla voisi olla jäädä turhuuden ja synnin autiomaahan?

Herra, minä tahdon tulla kanssasi, mutta olen takertunut näihin piikkipensaisiin enkä pääse irti. Jos olisi mahdollista, tahtoisin hylätä kaiken synnin, niin etteivät silmäni näkisi eivätkä korvani kuulisi sitä. Tahdon noudattaa sinun sointuvaa kutsuasi: "Tule kanssani". Sinun luoksesi tulen kuin kotiin maanpaosta, suojaan riehuvalta myrskyltä, kaikkien toiveitteni täyttymykseen. Mutta Herra, miten kivi voi nousta? Miten savimöykky voi kiivetä ulos syvästä kuopasta? Nosta minut. Vedä minua. Sinun armosi riittää siihen. Lähetä Henkesi sytyttämään rakkauden pyhä liekki sydämeeni, niin minä nousen, kunnes jätän tämän elämän ja ajan taakseni ja saavun sinun luoksesi.

C.H. Spurgeon

"VAIKKA MINÄ EN ENÄÄ KUULE IHMISTEN PUHETTA, JUMALAN PUHEEN MINÄ KUULEN"

Näin kertoi kirkastunein kasvoin eräs Jumalan ystävä 90-vuotispäivänään. Tämä maallinen majamme rapistuu pakostakin elämän riisumistuulissa. Vetää ovista ja ikkunoista. Aistimme sammuvat, yhteys ihmisiinkin haurastuu. Kuulon tie tukkeutuu. Silmien valo sammuu. Päivämme ovat kuin hiljaista paikalleen juuttumista eristetyssä saaressa, jonne ei kenelläkään näyttäisi olevan maihinnousulupaa.

Jumala on kuitenkin luonani. Hänen äänensä kuulen ja hänen puheensa ymmärrän. Hän puhuu minulle sanansa ja Henkensä kautta. Hän hoitaa minua omalla viisaalla tavallaan. Armolla ja laupeudella hän ympäröi minut.

Pannaan tänä aamuna, pilvisenä tai kirkkaana, "huoneentaukuksi" seinällemme psalmin 23 sanat: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani."

"Joka ainut päivä on kirjoitettu kirjaasi."

Hila Aaltonen

MITÄ ETSIT

Mitä etsit sä elämältä,

miten käyttää voisit sen?

Onko näkysi saada valtaa

ja mainetta ihmisten?

Kovin harvat sen saavuttavat

ja loistavat teoillaan.

Hetken päästä he toteavat:

On köyhää anti maan!

Hyvää elämää odotamme,

jossa kohdallaan kaikki on.

Minkä varaan sen rakennamme,

missä kestävä perustus on?

Arvovalta, raha ja ystävät,

ne lahjaa meille vaan.

Ne liian usein estävät

meitä kauemmas katsomaan.

On meissä aitoa kultaa,

pala taivasta sisälläs on.

Älä tyydy maahan ja multaan.

Olet kallis ja korvaamaton.

Vaikka elämä esteitä työntää,

tielläsi taivaaseen.

Anna sydämes hiljaa myöntää:

" Jeesus, sinua tarvitsen."

Joka päivä mun anna nähdä

sinun tavallas elämä.

Vain silloin ytimeen tähtään,

vaikka joskus on hämärää.

     Kaija Talvitie